Sahataan suoraan ja liimataan

Verstaan ensimmäisiä harjoituksia oli tämän kapioarkun teko. Alaosan kasaamista aloittaessani minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, mitä olin tekemässä. Pääasiana oli harjoitella sahaamaan suoria päitä ja sivuja uudella minisirkkelilläni.

Kaikessa tekemisessä koneiden kanssa ensimmäisenä asiana on varovaisuus, varovaisuus, varovaisuus... Itse en tarvitse suojalaseja, koska käytän rillejä muutenkin. Varsinkin pieniä siivuja ja päitä sahattaessa irtokappaleet lentävät usein vauhdilla kohti sahaajaa, joten lasit on oltava. Näiltä lentäviltä sähiäisiltä välttyy pitämällä sahattavan molemmistä päistä kiinni, mutta tällöin sormenpäät ovat vaarassa.


Ennen työhön ryhtymistä on tarkistettava kaikki kulmat ja mitat. Tein itse sahan etureunaan senttiasteikon ja opettelin, mistä kohdin listaa on pidettävä kiinni sen päätä oikaistaessa; kulmaohjaimessa (yläkuvassa oik.) on häivähdyksenomainen klappi - aivan pienen pieni, mutta liian suuri suureen tarkkuuteen pyrkiville. Se poistuu, kun opettelee oikeat otteet ja säätää kulman niiden mukaisesti. Sahan yhteydessä hankin Esalta ns. järeämmän terän (yläkuvassa vas.), jota käytän mm. 3 millin vahvuisten, kovempien jalopuisten listojen sekä koivun sahaukseen. Sahan mukana tulleella terällä sahaan pitkin ja poikin spatuloita, ym. pehmeämpiä puita.


Kuten kuva kertoo, saumat ja kulmat saa todella tarkoiksi, kunhan malttaa tehdä huolellista työtä. Jo aiemmin totesin, hyvä liimausalusta pienine apupaloineen on välttämätön; kauniit sahaukset pilataan helposti lepsulla liimauksella.

Kun laatikko oli valmis, Sirkka sanoi, että tee siitä kapioarkku; sellainen, missä on kaareva kansi... 


Kaareva kansi? Sellainen syntyi ajan oloon hänen miljoonalootansa pohjalle jostakin eksyneistä puoliympyrän muotoisista paloista, tosin hieman muokattuina. Kannen rimat sahasin mainiolla sirkkelilläni, katteeksi liimasin 0,6 mm:n viilua, joka tosin tahtoi kaartuessaan halkeilla - oli kai liian kuivaa. Samaa viilua on laatikon pohja. Koska saranat ovat vielä löytämättä, kansi kiinnitettiin tilapäisesti apusellaisilla eli laastarilla (Tanja P:lta opittua).


Tällainen se on valmiina.
Kuva vain on pahuksen huono.


Takaisin pääsivulle
Tähän juttuun pääsivulla




ENSI KERRALLA
katsellaan, miten syntyi 50 varastolaatikkoa
Lahden Miniatyyrimarkkinoille. -M-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti