Hankin joku viikko sitten Malmströmin Esalta kauan katselemani pienen (27x20x7,5 cm, terän halkaisija 5 cm) pöytäsahan eli -sirkkelin. Enpä arvannut, mihin se johtaa.
Ensimmäiseksi piti raivata kellariin tila uudelle puusepänverstaalle. Ikivanha, kulunut ja kuoppainen höyläpenkki sai kannekseen tukevan yli reunojen jatkuvan, ruuveilla tukevasti kiinnitetyn levyn. Brian Stevensin luona opin, että puisella sileällä pinnalla pienet roskat ja sahauspurut leviävät ympäriinsä, mutta pöydän pinnaksi levitetyn matolta tai huovalta (kuten nyt minulla) ne on helppo poimia tai imuroida siististi pois. Niin se toimii.
Ennen työhön ryhtymistä piti vielä hankkia halpa imuri, jota tarvitaan paitsi pölyävän sahauspurun poistamiseen myös sirkkelin jäähdytykseen. Laiskahtavana ihmisenä viritin sen siten, että samalla kun napsautan sirkkelin käyntiin, painan imurin päälle vasemmalla jalallani kuin kytkintä autossa polkien. Imuletku kiinnittyy kätevästi mukana tulleella kumitulpalla. Mitään muuta tehtävää tällä imurilla ei taloudessamme olekaan.
Romujen joukossa lojunut puristin sai uuden tehtävän höyläpenkin menetettyjen puristimien korvaajana. Kiinnitin sen vankoilla pulteilla vankkaan levynpalaan ja sen alapintaan 5 cm kanttiinsa olevan kymmensenttisen rimanpätkän. Pöydän uuteen puukanteen sahasin saman muotoisen reiän, mihin riman pätkä mahtuu nippa nappa. Reikä on sijoitettu siten, että tarvittaessa romisko voidaan kiinnittää rimastaan paikoilleen höyläpenkin omalla puristimella. Vielä ei ole tarvinnut.
Tärkeääkin tärkeämpi työkalu piti luoda itse; joka suuntaan suorassa oleva liimaustaso. Alustalevyksi kelpasi parisenttinen melamiinipintainen lastulevy, johon pursuava liima ei tartu yhtä hanakasti kuin puupintaan. Levyn toisen reunan muodostaa parin sentin korkuinen, varmasti suorakaiteen muotoinen lista. Kulmaksi sille on ruuvattu tukeva saman paksuinen pyökin pala. Niiden kulma on mitattu ja tarkistettu moneen kertaan tasan suorakulmaksi eli 90 asteeksi. Taso, listat ja kaikki kulmat ovat siis toisiinsa nähden tämän asteisessa asemassa.
Uskomattoman tärkeiksi liimauksessa ovat osoittautuneet parikymmentä paksuudeltaan ja muutenkin kooltaan vaihtelevaa (keskim. 3x5 cm) palikkaa. Ne toimivat liimauksessa tukena ja "oikaisijoina; esim. hyllyjen välit saa niiden avulla helposti ja taatusti tasaisiksi.
Lopuksi tärkeimmät työkalut minikalusteiden tekemisessä. Sirkkeli ja liimausalusta on jo esitelty. Suorakulma; minulla se on 40-senttinen ja 4-kertaisella mitalla varustettu. Se on sijoitettu kuvan osoittamalle paikalle - pysyvästi, mutta ei kiinteästi. Mitä tarkemmin mittaat, sitä parempaa jälkeä syntyy; työntömitta eli mauseri on siis hyvä omistaa. Terävä mattoveitsi ja hienonhieno (nro 240) hiekkapaperi ovat välttämättömiä, samoin luonnollisesti liima. Nykyiset liimat, mm. keltapulloinen, ovat niin hyviä, että pienissä töissä niiden kiinnittyminen ei vaadi erityistä puristusta. Lyhytaikainen yhteen painaminen sormin riittää. Toki lopulliseen kuivumiseen on varattava riittävästi aikaa, samoin muutama minuutti ennen jatkotyöstämistä. -M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti