Teimme helluntaina pienen pienen kävelylenkin läheisellä pururadalla. Äkkiä huomasimme, että kuntoilumme muuttuikin katselemiseksi, opimme hetkessä näkemään.
Kuvat on otettu kuntopolkumme varrelta, pienen ojan toiselta puolelta, korkeintaan parin sadan metrin päässä kodistamme. Kas, kun emme aikaisemmin näitä ole huomanneet, vaikka olemme asuneet paikalla vuosikymmeniä. Onneksi nyt opimme näkemään, ja onneksi oli puhelinkamera mukana.
Se oli siellä niin yksin, risujen keskellä, rukka. Voikukka.
Äkkiä niitä oli vieressämme tuhansia,
parin aarin kokoisella alueella kuin lunta maassa - ketunleipiä.
Äitienpäivä meni viikko sitten, mutta valkovuokot jäivät
Kuka täällä kävi? Ei ainakaan Kilroy, eikä valkoselkätikka.
Ruokaa on ilmeisesti ollut etsimässä se sama käpytikka,
joka vierailee pihapuissammekin lintulaudan läheisyydessä.
MATTI
Ai miten ihana postaus!
VastaaPoista