Niin muuttuu maailma...

    Kun kaupunki haluaa taivaalta satavan veden omaan vesijohtojärjetelmäänsä ja laskuttaa siitä, on vaatimuksiin suostuttava. Meidän on uskottava, että vuosikymmeniä käytössä ollut kivipesäjuoksutuksemme ei enää toiminut. Ainakaan sen kautta maastoon valuvasta, meidän taivaalta ilmaiseksi saamasta vedestä ei yhteiskunta voinut meitä verottaa. Asiaan oli saatava muutos.

   Siispä meiltä katkeruus pois ja putket maahan. Nyt ne ovat siellä.

   Kun maa oli myllätty ja putket piilotettu, tarkkailukaivo ihmetteli olemassa oloaan. Hämmästeli varmaan, kun ei kavereita näkynyt missään. Yksin piti keskellä karua maisemaa seisoskella.

   Pian paikalle saapui ihminen sahoineen ja suunnitelmineen. Tasoitti maan, toi lisääkin, kylvi ruohon, katkaisi putken ja lähti takaisin verstaalleen. Pian muutos oli havaittavissa. Nyt sama paikka näyttää tällaiselta. Tänään tuo ruohokin leikataan ensimmäisen kerran. Tarkkailukaivon kannen päällä seisoo Huvikumpu ykkönen - se, joka jo kerran siirrettiin ikuisesti keskeneräisten töiden joukkoon.

   ...ja kukantekijäkin vieraili jo paikalla.

Merihenkinen tapaaminen

Merihenkinen nukkekotitapaaminen Espoossa sai sisäkönkin pukeutumaan hienoksi neidiksi ja lähtemään mukaan. Essu pois, hattu päähän ja eikun menoksi. Ensin vastaan tuli mielenkiintoinen Kipparikalle-kauppa.

Seuraavana oli "virvokkeita" myyvä Rysä, missä oli yksinäinen asiakas...

... joka pian sai seuraa.

Koko nukkekotiväki kokoontui laiturille viettämään merellistä kesäpäivää,

ja sisäkkö sulautui iloiseen joukkoon nauttimaan tunnelmasta.

Väkeä riitti myös hiekkarannalle.

Suurkiitos Erjalle ja Seijalle, jotka järjestivät meille noin 50:lle
nukkekotihurahtaneelle huippukivan päivän.

Kesä kutsui pihalle

Kulunut viikko avasi silmäni huomaamaan, että meillä on muutakin kuin minejä. Katsoin ulos, siirsin kämmenselän varovaisella pyyhkäisyllä minityöt ja tavarat pöydän reunalle ja tartuin pihalla kastelukannuun. Aikansa kutakin - nyt kasvien kiivain kasvuaika mennään näin. Vai onko tämä sittenkin enemmän tunnetta kuin näkemistä. Saattaa olla, sillä ajatuksiin iskottui, että pöydän ääreen ehtii myöhemmin.

(Näet kuvat suurempina klikkaamalla niitä.)

Kannu poikineen

Järvenpään miniryhmässä teimme Leilan opastuksella kannuja pahvista. Nopeimmat ehtivät tehdä jopa kaksi. Tässä koko kokoelma, osa on vielä viimeistelyä vailla. Niitä voisi tehdä lisääkin, niin kivaa tekeminen oli.



Joskus meillä oli ns. roskatehtävä, jolloin toisen tuomasta "roskasta" piti tehdä jotakin. Nyt virittelimme aihetta uudelleen: kotona piti tehdä pääsiäismunan sisältä löytyvästä muovimunasta jotakin. Niistä syntyikin jos jonkinlaista käyttötavaraa, mm. grillejä, tuoleja, lamppuja sekä kori ja pieni pöytä.



Alla oma kannuni valmiina ja roskatehtävän punottu tuoli ja lamppu. Jossain blogissa näin tuolin mallin, muistaakseni vanukaspurkista tehtynä, ja sain siitä idean. Kynsisakset olivat aika koetuksella, kun muovikuori oli melko kovaa. Jalka on nyrhätty pienestä pikarista, kolmas kerta vasta onnistui. Lamppu on yksinkertaisesti vain leikattu munan yläpäästä.

Kevään kukkia

Kokeilin tehdä pääsiäiseksi erilaisia narsisseja. Niitä onkin monta eri lajiketta, joten eivätköhän nämäkin jotakin niistä muistuta. Vihreä ruukku on tehty paperisuikaleista, kannun olen saanut Leilalta.

Tässä ovat tarvikkeet, joista ja joilla kukat tein.

Kurssi jos toinenkin

Olen ollut muutamalla kurssilla ja työpajassa, mutta nyt vasta saan laitettua kuvia.

Susannan nestemäisen Fimon työpajassa tein kattilallisen lohisoppaa, mansikkahilloa ja mitä lie laatikkoruokaa. Vantaan aikuisopiston kurssilla tein "valurautaisen" paistin- ja lettupannun sekä padan, lisäksi vielä raastinraudan ja pannunalusen.

Sydänryijy, räsymatto, raanu, pannunmyssy ja patakinnas valmistuivat Vantaan kurssilla.

Arvontaonnea

Onni suosi minua Nilikentän minit 2 -blogin tuokkosarvauksessa. Näin runsaan palkinnon sain: mämmiä tuokkosessa, herkullisia leivonnaisia, kukkia, kukkakitin ja sorvauksia. 
Kiitos, Aino!