Piha kukkii syksylläkin

Syksyn saapuessa kesän kukat lakastuvat ja jäävät uusien pihakukkien varjoon ja alle.
Pienellä vaivalla puiden lehdistä saa koottua kauniita kukkia. Kuvan kimpussa on käytetty oman pihan vaahteran tarjoamaa värikkyyttä.

Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana.

Kesäloma päättyi Huvikummussa

   Pitkäksi vierähtänyt kesäloma Huvinkummun rakennustyömaalla päättyi kuin päättyikin viimein päivää ennen elokuun loppua. Oikeastaan kysymys ei enää ole rakentamisesta, pikemminkin viimeistelystä.

   Ennen viimeisen sisäseinän ja kivijalan kiinnittämistä liimailtiin vielä puuttuvat tapetit. Talo elää tavallaan... Elää, elää omaansa meillä Huvikumpukin ja varmasti valmistuu ajallaan. Vieressä viimeistelyvuoroaan odottaa rintamamiestalo nro 61 suunnilleen samassa vaiheessa.

   Kirkkaan keltaiseen taloon malli on otettu Peppi Pitkätossun talosta, aika tarkastikin. Tässä vaiheessa ikkunatkin on jo tehty ja ne odottavat lopullista kiinnittämistä.

Pariisin tuliaisia

Satu oli tutustumassa kesäkuussa Pariisin nukkekotitapahtumaan. Hän toi tuliaisena kivoja minimiesten tarvikkeita. Paketti sisälsi sateensuojan, hatun, kengät, hanskat ja kellon.
Kiitos Satu!
Nyt varmaan pitää alkaa suunnitella kauppaliikettä miehille.

Lahden minimarkkinat

Perinteiset minimarkkinat kesäkuun alussa Lahdessa olivat jälleen mukavat ja olosuhteiltaan aika kuuman tuntuiset.  Viimeinen osuus markkinoille mentäessä oli jännittäväkin. Vanhan teollisuuslaitoksen natiseva tavarahissi nosti tulijat peräti viidenteen kerrokseen asti. Onneksi mukana oli kymmenpäinen joukko muitakin tulijoita, yksin olisi tosiaan pelottanut.

Itse markkinapaikalla jännitys katosi jo ovella, kun eteen avautui  kaksi rivillistä toinen toistaan kiinnostavampia myyntipöytiä.  Ne houkuttelivat hankkimaan tällaisia tavaroita:

Kukkaminelyä

Kevään viimeisessä miniryhmän tapaamisessa teimme erilaisia kukkia.
Hortensiat, syklaamit, auringonkukat sekä muutama tuntematonkin kukka valmistui herkuttelujen lomassa. Istutustyöt jäivät kotona tehtäväksi.

 .













Kotona tein äitienpäiväksi saamani hortensian miniversion sekä pelargonian.

Lisää keskeneräisiä

   Kun ennestään on vain kaksi keskeneräistä,
piti ajan kuluksi tehdä yksi lisää.
   Mikä lie?

   Ensimmäisenä päivän jälkeen se näytti tältä.
Tässä vaiheessa oli jo selvä, että varsinaista
nukketaloa siitä ei tule. Tuleepahan talo vain. Mitta-
kaava on jotakin 1:20, tarkasti en ole laskeskellut. 


   Nyt on kulunut pari viikkoa, tunti silloin toinen tällöin, joka päivä jotakin pientä:
kuvia netistä, mittojen muuntelua, veivausta ja pohtimista. Pienet ruuvit ovat
oivallinen keksintö; mikään ei ole lopullisesti kiinni ennen lopullista kasaamista,
tarkastettua ja hyväksyttyä.

   Eilen illalla se viimein näytti tällaiselta:

Tänä aamuna piti käydä katsomassa muuttuiko sen ilme illan aikana.

Olihan se muuttunut. Palaset loksahtelivat paikoillaan, torni, terassi...

...ja takaseinää koristamaankin on tullut eteinen

parvekkaineen - mattojen tamppausta varten:

   Aloittaessani päätin, että nukketaloa siitä ei tule. Nyt on kuitenkin mieleen hiipinyt ajatus, että josko sittenkin jonkun seinän sivulle laittaisin saranat.
   Se ajatus sammui kuitenkin Sirkan toteamukseen, että sisustat myös sen sitten itse.
Hänellä on kuulemma omat hommansa. Kuten rintamamiestalon valmistumisesta haaveileminen. Ja minit... kymmenet ja taas kymmenet, ja kesäiset onnittelukortit, ja...

Mikä lie mökki pahanen? Olisiko...?

MATTI

Haluammeko nähdä sen?

Tämä postaus on lähellä minejä ja lähellä mökkiä. Se antaa aiheen kysyä näemmekö sen, edes osan siitä, mitä meille halutaan näyttää.

Teimme helluntaina pienen pienen kävelylenkin läheisellä pururadalla. Äkkiä huomasimme, että kuntoilumme muuttuikin katselemiseksi, opimme hetkessä näkemään.

Kuvat on otettu kuntopolkumme varrelta, pienen ojan toiselta puolelta, korkeintaan parin sadan metrin päässä kodistamme. Kas, kun emme aikaisemmin näitä ole huomanneet, vaikka olemme asuneet paikalla vuosikymmeniä. Onneksi nyt opimme näkemään, ja onneksi oli puhelinkamera mukana.

Se oli siellä niin yksin, risujen keskellä, rukka. Voikukka.

 Äkkiä niitä oli vieressämme tuhansia,

parin aarin kokoisella alueella kuin lunta maassa - ketunleipiä.

 

Äitienpäivä meni viikko sitten, mutta valkovuokot jäivät

 

Kuka täällä kävi? Ei ainakaan Kilroy, eikä valkoselkätikka.

Ruokaa on ilmeisesti ollut etsimässä se sama käpytikka,

joka vierailee pihapuissammekin lintulaudan läheisyydessä.

MATTI